Viisikymmentä vuotta sitten olin minäkin jo olemassa, sen verran on ikää siunaantunut, vaikka mieleltäni olen vielä samalla viisivuotiaan tasolla kun Perelin perustamisvuonna 1970. Painoa on tullut noin sata kiloa lisää, mutta sehän on vain kaksi kiloa vuodessa.
- Juha Laen pakina, julkaistu Perel Uutisissa syyskuussa 2020
70-luvun puolivälin jälkeen alkoi elektroniikka kiinnostamaan, kun sain vanhan putkiradion ”projektiksi”. Napsin pölyntuoksuiselta piirilevyltä komponetteja irti ja keräsin ne pieneen laatikkoon. Helsingissä Annankadun paikkeilla oli muutama erittäin mielenkiintoinen elektroniikkamyymälä, joissa myytiin muun muassa pusseja, jotka sisälsivät sekalaisia komponentteja. Näin sain kokoelmaani kartutettua. Mitään järkevää en niillä kylläkään tehnyt vaan fiilistelin niillä kuten Roope Ankka rahoillaan. Juotin ja yleismittarikin piti saada, kun koulussa perustettiin elektroniikkakerho, jossa rakennettiin vimpain sun toinenkin. En kylläkään enää muista mitä ne olivat.
Pereliin törmäsin ensimmäisiä kertoja 90-luvun alussa, kun silloisen työpaikan pöydällä oli Perelin tuoteluettelo, jossa oli kaikkea mielenkiintoista. Meidän piti jollekin kaupalle rakentaa sellainen systeemi, joka laski sisääntulevien asiakkaiden määrän, ja kun silloin jo asuin Hyvinkäällä niin menin Perelin varastoon osia kyselemään. Muistaakseni oli Vehviläisen Antti joka kärsivällisesti selitti eri valokennojen toimintaa. Hyvä vekotin siitä tulikin, mutta asensimme sen hieman huonoon paikkaan, koska asiakas yleensä tuli myymälään ostoskärryn kanssa ja pahuksen tarkka valokenno laski kaikki metallitangot, jotka kärryn sivussa oli. Kauppias ihmettelikin, kun kaupassa käyneiden määrä oli laskurin mukaan sadantuhannen paikkeilla.
Keväällä 1995 voitettiin jääkiekon maailmanmestaruus ja pari kuukautta aikaisemmin minut kelpuutettiin Perel Oy:n komponenttiosaston puhelinmyyjän vaativaan virkaan. Muistaakseni työhaastattelussa Pertti (Rantala) kysyi minulta, että olenko intuitiivinen, kerroin että olin kyllä ollut, mutta se saatiin antibiooteilla hoidettua. Ennätin olla kuukauden Perelin entisissä työtiloissa, kun päästiin muuttamaan uuteen komeaan rakennukseen huhtikuussa. Viisi vuotta meni puhelinmyynnissä, lisäksi syötin tilauksia järjestelmään ja vahvistelin niitä faksilla asiakkaille.
Vuosituhannen vaihtuessa sain hoitaakseni kaikenlaisia mittareita ja automaatiotuotteita, tuotteet vaihtuivat välillä ja aika meni kuin siivillä seuraavat 16 vuotta. Muihin hommiin kerkesivät komponenttiosastolta poistua tuolla välin ainakin Pena, Ana, Jukka, Veksi, Tommi ja Pete, terveisiä teille jos tätä luette. Perel Oy:n yhdestä huoneesta löytyi myös vaimo. Täytyy sanoa, että täyden palvelun talo!
Neljä vuotta sitten en enää jaksanut kiivetä viidenteen kerrokseen, vaan anoin työtä kerrosta alempaa. Teollisuustuoteosastolla oli miesvajausta ja pääsin tutustumaan minulle uusiin tuoteryhmiin, staattisen sähkön salaisuuksiin ja tuotemerkintöihin. Eli kun nuo vuodet ynnää, niin tasan 25 vuotta olen Perelin käytäviä kuluttanut ja erinomaisesti viihtynyt.
Kiitos Kyllikki, Pertti & Jari!
Juhlitaan viisikymppiset pois ja jatketaan samaan malliin!
Juha Lae
Kirjoittaja työskentelee Perel Oy:ssä lasermerkintä- ja auringonsäteilymittalaitteiden, ionisaattoreiden sekä kärynpoistolaitteiden tuotepäällikkönä.